Olen jo pidempään miettinyt vloggaamisen aloittamista, mutta se on aina jäänyt jostain syystä aloittamatta. Milloin ei ole ollut ideaa, milloin kamerakalustoa ei ole ollut sopivaa ja milloin hetki ei ole mukamas ollut oikea. Nyt sitten aloitin ja kerralta päivittäistä vloggaamista eetteriin.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuvaan pitkin päivää asioita, juttuja ja tarinoin kameralle. Homma oli tavallaan helppo aloittaa, kun teimme toimiston muuton. Mikäs sen parempi aihe, kuin muutto. Ei tarvitse miettiä sen enempää mistä puhuu tai mitä kuvata, siitä vaan muuttoa taltioimaan. Tämän lisäksi oli onneksi pari ideaa plakkarissa ja yksi tuli kuin syliin. Tämä syliin pudonnut oli tarinointia edesmenneen isoisäni filmikamerasta.

Lisäksi tähän takana olevaan kahteen viikkoon vloggarina osui sopivasti niin isänpäivä, kuin kunnon pyryllä saapunut ensilumi. Aiheita ei siis sinänsä uupunut. Silti, joka päivä tuntuu siltä, ettei materiaalia kerry kasaan. Ainakaan mitään mielenkiintoista. Silti jokaiselta päivältä unohtuu jotain, jää yli jotain ja lopulta päivän tarinaksi rakentuu jotain muuta, kuin mikä oli ensin ajatuksena. Näistä viimeinen tapahtuu usein silloin, kun materiaalia vaan kertyy, eikä koko päivästä ole sen kummempaa ajatusta.

Nyt vielä edessä on vajaan viikon yhdistetty työ- ja vapaa-ajan matka. Lähinnä siis illat vapaata ja päivät työtä. Siitä enemmän sitten myöhemmin, mutta matka tuo taas lisää tarinoita päivittäiseen vloggaamiseen.

Mitä olen oppinut tai huomannut päivittäin vloggaamisessa?

  1. Alkuunsa oli vaikea muistaa kuvata tai sitten tuntui jotenkin luonnottomalta heilua kameran kanssa. Kameralle puhuminen ei minulle ollut ongelma, olen sitä joskus harrastanut enemmänkin, mutta itsensä kuvaaminen JA kameralle jutteleminen tuntui oudolta. Tähän ratkaisu on vain tehdä sitä. Ihmisiä ei oikeasti kiinnosta ja jos kiinnostaa, niin mitä sitten?
  2. Tarinan rakentaminen on vaikeaa. Tai siltä se tuntui aluksi. Lopulta valmiin tarinan puuttuminen ei ole ihan älytön ongelma. Usein päivä rakentaa itsensä, tai päivän aikana alkaa rakentumaan teema, jonka ympärille on helppo tehdä vloggaus.
  3. Ketään ei kiinnosta. Todennäköisesti ei kiinnostakaan, mutta alku ei ole helppoa, ikinä. Jonkin verran porukka on noita vloggauksia katsonut, muutama seuraaja YouTubessa on kertynyt ja tästä lähdetään.

 

Miksi sitten viitsin edes vaivautua ja miksi heti päivittäistä vlogia?

  1. Koska vloggaaminen tuntuu hauskalta. Tämä on tapa rakentaa jotain omaa, sellaista mistä tykkää. Lisäksi vlogi on hyvä tapa päivittää kuulumisiaan, katsoi niitä sitten kaverit ja sukulaiset, tai joku muu, täysin tuntematon tyyppi.
  2. Päivittäinen vloggaaminen pistää haasteen, johon on lopulta helppo vastata. Sisällön jatkuva tuottaminen päivän aikana kerääntyneestä raakamateriaalista on mielenkiintoista. Päivittäiseen vloggaamiseen sitoutuminen myös potkii persuuksille, eli tulee tehtyä helpommin ja enemmän, kuin että tekisi vain silloin tällöin tai vain viikoittain. Materiaalia on pakko kerätä.

 

Yksi suuri syy vloggaamisen aloittamiseen oli myös se, että tekemällä oppii ja rutiinit kehittyvät. Teen videoita muutenkin niin itselleni, kuin asiakkaillekin, mutta koen tarvitsevani silti enemmän rutiinia leikkaamiseen jne. videotyöhön. Nyt saan sitä päivittäin ja väitänkin, että monissa asioissa olen jo kehittynyt. Osin se ei välttämättä näy vielä videoissa, vaan kehitystä on tapahtunut työtavoissa ja työnkulussa. Ehkä se jossain vaiheessa näkyy enemmän myös katsojalle?

Miten vlogin matka kulkee?
No, ensin kuvaan päivän materiaalia. Samalla usein alkaa rakentua jonkinlainen idea siitä, millainen lopullisesta vloggauksesta tulee. Ei välttämättä täyttä ideaa, mutta suunnilleen kuitenkin, koska tiedän mitä materiaalia on kasassa. Seuraavana aamuna kopioin kaikki kameroilta tietokoneelle, kyseisen vloggauksen omaan kansioon. Samaan kansioon kopion Premieren projektitiedoston, joka on ns. prototyyppi ja pohja kaikille vloggauksilleni. Siinä on valmiina kuvaan yleissäädöt, tekstityspohjat, alkutekstit ja lopputekstit. Minun ei tarvitse enää kuin liittää projektiin käytettävät tiedostot, kuten videopätkät ja musiikit.

Seuraavaksi käyn läpi vakiolähteistäni vapaasti käytettäviä videoklippejä, joista leikkaan alkuun sen intron ”vanhaa filmiä”. Pidän huolen siitä, että minulla on lisenssit kunnossa ja täysi oikeus käyttää näitä pätkiä. En siis hae ihan tuosta vaan jotain kivaa materiaalia Googlella, vaan käytän vapaasti käytettävissä olevaa ”Public Domain” materiaalia ja lataan nekin sellaisen tahon kautta, jolta saan käyttöoikeussopimuksen ladattua itselleni. Samalla tavalla, vastaavista lähteistä valitsen musiikit. Kaikki musiikki, jota käytän videoissani, on sellaista, johon minulla on käyttöoikeus ja joista pystyn osoittamaan lisenssin/käyttöoikeussopimuksen. Pidän hyvin tärkeänä tekijänoikeuksien kunnioittamista. Niin oman, kuin toistenkin materiaalin suhteen.

Kun kaikki edellä mainitut materiaalit ovat edellä mainitun projektin sisällä, aloitan leikkelyn ja niputan päivän videon kasaan. Riippuen materiaalista, kuvan- ja äänenlaatu sekä sisältö, teen tarvittavat säädöt ja leikkaukset. Lopuksi säädän koko kuvamateriaalin suurin piirtein samanlaiseen muottiin. Silti jätän eri tiloissa ja tilanteissa kuvattuihin materiaaleihin valkotasapainon, valaistuksen ja värien suhteen vaihtelua. Sysitä on kaksi: 1) haluan, että lopputulos näyttää päivän aikana lennossa kuvatulta ja 2) en halua liikaa laittaa aikaa kuvaustilanteessa tai editissä turhan pitkälle vietyyn hinkkaamiseen. Eli lopputuloksen pitää olla yhtenäinen ja miellyttävä (ainakin minun silmääni) ja samaan aikaan helppo toteuttaa ilman ylimääräistä ihmettelyä ja vaivaa. Samoin äänen kanssa teen lähinnä vain pientä säätöä niin, että eri klippien äänet ovat samalla tasolla, taustamelu ei ole aivan kamalaa ja että musiikin suhteen kaikki on omaa korvaani miellyttävässä tasapainossa.

Editointivaiheeseen menee 30-60 minuuttia aikaa, riippuen lopullisen videon pituudesta ja materiaalista. Tässä on siis kaikki aika tiedostojen siirrosta siihen, että aloitan lataamisen YouTubeen kanavalleni. Tämä aika on hyvinkin häilyvää, koska saatan samalla tehdä muutakin, vähintäänkin laitan kaffeet, ja toisaalta eri päivinä fiilis ja into ovat eri luokkaa.

Kuinka paljon aikaa sitten menee kuvaamiseen?
Ei lopulta paljoa, koska kuvaan samalla, kun teen jotain muuta. En polta tupakkaa enää, mutta väittäisin, että ”hukka-aikaa” menee videoiden kuvaamiseen saman verran, kuin meni tupakan polttamiseen. Kamera on koko ajan mukana ja kaivan sen taskusta esiin ja käyntiin aina, kun tuntuu sopivalta kuvata. Lisäksi niihin hetkiin, kun puhun kameralle ihan suunnitellusti, ei useimmiten mene juurikaan enempää aikaa, kuin itse puheeseen. En myöskään noita suunniteltuja juttuja sen enempää kuvaa, eli aika pitkälle se mitä näette, on se minkä olen kuvannut. Luonnollisesti editissä lyhennän välillä ”ajatustuokioita” ja pitkiä taukoja. Aikaa kuitenkaan ei mene kovinkaan paljoa itse kuvaamiseen. Moni viettää sormi sieraimessa ainakin puolet samasta ajasta. Lisäksi editointi tosiaan ottaa sen ehkä tunnin aamusta tai aamupäivästä.

Eli kyllä siihen aikaa saa menemään, mutta yleisesti ottaen vloggaaminen, päivittänenkään, ei syö päivän muusta ajasta kamalasti. Kaikki se hukka-aika onkin sitten johonkin muuhun menevää ja ihan toisenlaista laiskottelua, viivyttelyä ja turhan touhuamista.

Artikkelikuva: Dima Stepanchuk 2016.