Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten käsivaralla yritin ottaa villissä luonnossa makrokuvaa takaperin käännetyllä objektiivilla. Kotona harjoittelu onnistui, mutta pakkasessa meren jäällä homma meni hankalammaksi. Lopputukos oli jokseenkin kaukana onnistuneesta. Aiheesta voit lukea aiemmasta kirjoituksestani.
Päätin ostaa kunnon pelit ja rensselit. Lähdin ostohousut jalassa etsimään sovitinta objektiivin kääntämiseen. Valitettavasti en löytänyt pikaisella kurkistuksella käyttämiltäni kotimaisilta kauppiailta sopivaa tavaraa ja suuntasin katseeni kiinalaisen nettikaupan syövereihin. Sieltä löytyi valmis paketti, joka sisälsi Nikon F-kiinnikkeen ja 52mm suotimenkierteen, Nikon F-kiinnikkeen ja UV-suotimen yhdistelmän. Näistä ensimmäinen osa ruuvataan objektiivin, tässä tapauksessa 50mm/1.8D tai 35mm/2D lasien, suodinkierteeseen. Toinen puoli tästä sovittimesta istuu kameran kiinnikkeeseen. Tällä yhdistelmällä meillä on sitten takaperin kameraan kiinnitetty objektiivi. Jälkimmäinen sovitin on tarkoitettu objektiivin takapään suojaksi, kun innokas kuvaaja rymyää pöpelikössä perhosten perässä intoa puhkuen. Tässä mielestäni on sellainen UV-suotimen käyttötarkoitus, jonka lähes kuka tahansa voi hyväksyä. Tai no, varovainen kuvaaja saa ilman kyseistä filtteriä luonnollisesti tarkemman ja heijastuksettomamman kuvan. Eli turhaa roskaa ne UV-suotimet ovat aina.
Ilokseni kiinalainen verkkokauppias oli laittanut paketeissa tulemaan kilkkeet kahteen objektiiviin. Eli saan 50mm ja 35mm makroiluun valmiina taskuun, ei muuta kuin vaihtamaan runkoon sellaisenaan. Tietysti innokkaana kokeilijana tilasin myös 52mm – 62mm sovittimen, että saan takaperoisen D-sarjalaisen kiinni myös 105mm/2,8 oikean makrolasini keulille. Koko setti maksoi postikuluineen huimat 7,68€.
En ole valitettavasti ehtinyt tositoimiin, eli en tällä kertaa kirjoita syvällistä analyysiä siitä, miten toimiva tällainen käänteinen ratkaisu on, mikä on toimintaperiaate ja teoria makroilun tämän alatyylin takana tai sitä, millaisia haasteita käännetyllä objektiivilla makroiluun liittyy. Aion kirjoittaa niistä asioista heti, kun olen ehtinyt enemmän touhuamaan tällä setillä. Luonnollisesti tein pikaiset testit uusilla sovittimilla.
Ensimmäinen huomioni oli se, että tarkennus alue on hyvin pieni. Käytännössä tarkennusetäisyyksiä on tasan yksi, joskin hyvin pientä hienosäätöä pystyy tekemään tarkennusrengasta pyörittelemällä. Otin kuvia vapaalla kädellä, eli tutustun tarkennuksen toimintaan tarkemmin jalustan kanssa tosissaan kuvatessa. Aukon säätäminen toimi odotetusti, eli kuva himmenee aukkoa sulkiessa ja samalla kuvassa näkyy enemmän terävää pintaa. Bokeh on suurilla aukoilla jokseenkin julmaa puuroa, eli ei tarvitse ihmetellä taustaa. Hot Wheelsin pikkuautoa kuvatessa 35mm aukolla 2 tarkennettuna auton kylkeen jätti epäteräväksi lokarin reunana ja rengas oli jo aika sumuinen. Aukkoa säätäessä sai lokarin kaarenkin teräväksi, joskin rengas jäi vielä sumuiseksi. Sen verran vielä täsmennän, että käännetyssä objektiivissa 2 aukko ei ole sama kuin 2 aukko oikeinpäin olevassa objektiivissa. Yksinkertaisesti siksi, että se aukko sijaitsee nyt objektiivin etupuolella, ei takapuolella. Palaan tähän tarkemmin, vähemmän yksinkertaistaen myöhemmin. Kunhan olen siis itsekin sisäistänyt kunnolla tämän teknisen puolen. Tai edes etäisesti.
Alla muutamia kuvia kokeilusessiostani tänään, muutama tovi takaperin. Kuvasin Hot Wheelsin pikkuautoa lasten valkoisen jakkaran päällä, taustana käytin normaalia tulostuspaperiarkkia. Valaisin tilannetta LED-panelilla, joka oli 105mm makrolla kuvatessa kameran päällä salamajalassa, muuten valaisin käsivaralta. Tämä siksi, että olkkarissa oli jo hämärää ja kameran päältä valoa ei riittänyt tarpeeksi itse kohteeseen. Kuvat olen säätänyt pikaisesti tabletilla niin, että kuvat olisivat mahdollisimman yhdenmukaisen näköisiä. 50mm/1,8D:llä otetut kuvat ovat hieman utuisempia ja pehmeämpiä, minkä syytä selvittelen hieman myöhemmin enemmän. Kaikki kuvat on otettu lähimmällä tarkennusetäisyydellä, käännettyjen objektiivien osalta käytännössä siltä ainoalta etäisyydeltä, jolla kuvat ovat tarkkoja. Kaikki kuvat ovat kameralta rajaamattomina, eli rajaus on se, mikä kuvatessa osui kohdille.
Aloitetaan 105mm/2.8 makrolla otetulla kuvalla koko autosta. Kaikki varmaan tietävät minkä kokoisia nämä autot ovat, eli tästä on hyvä lähteä jatkamaan. (105mm/f18, 1/50s, ISO800).
Ensin auton perästä lähimmällä mahdollisella tarkennusetäisyydellä kuva 105mm makrolla. Sillä päästään jo kohtuullisen lähelle. (105mm/f5.6, 1/60s, ISO100)
Käännetyllä 50mm/1,8D:llä ei pääse aivan yhtä lähelle, kuin tuolla edellisellä, oikealla makrolla. Kuva on hieman pehmeä. Kuvan terävyys kärsii hieman tärisevistä käsistä. Pahoitteluni siitä. (Käännetty 50mm/f4, 1/60s, ISO100)
Käännetyllä 35mm/2 objektiivilla päästäänkin sitten oikein lähelle. Huomattavassti lähemmäs kuin mukkallakaan edellisellä. (Käännetty 35mm/f4, 1/60s, ISO100).
Kuvat eivät ole aivan teräviä, johtuen valaistuksesta ja siitä, että heiluin vapaalla kädellä toinen käsi kameralla ja toisella yritin valaista kohdetta. Tietenkin seuraavaksi piti kokeilla 105mm makron keulille asennettua käännettyä objektiivia.
105mm ja 50mm/1.8D yhdistelmällä päästään jo hyvin lähelle kohdetta. Tarkennusetäisyys oli todella pieni, kamera on melkein kiinni kohteessa, välissä on ehkä sentin verran tilaa? En valitettavasti ymmärtänyt mitata. Ensi kerralla sitten, ehkä? (105mm/f5,6 ja käännetty 50mm/f1,8, 1/60S, ISO4000).
105mm ja 35mm/2D yhdistelmällä yllättäen tarkennusetäisyys tuntui olevan noin 5mm pidempi, eli kamera mielestäni oli hieman kauempana kohteesta. Suurennus oli jo sitten ihan eri luokkaa, joskin ero on pienempi kuin pelkällä käännetyllä objektiivilla toiseen. Tässä kuvassa tosin auto piti kääntää toisinpäin, koska valaisun kanssa alkoi olla haasteita. Sain valaisimen tuettua alustaan ja pidettyä kameraa kahdella kädellä. (105mm/f8 ja käännetty 35mm/f2, 1/60, ISO400).
Molemmissa tapauksissa, jossa makron keulalle oli lisätty vielä käännetty objektiivi, terävyysalue oli todella kapea. Oli todella haastavaa saada käsivaralta kuvaa, joka olisi pysynyt tarkkana. Pelkkä kameran laukaisu varovastikin oli sen verran suuri täräytys kuvalle, että jopa parhaat kuvat kokeilustani ovat hieman epätarkkoja.
Toivottavasti aurinkoisia pakkaspäiviä riittää vielä, koska haluan ehdottomasti päästä kuvaamaan lumihiutaleita ja kuuraa kaikilla edellä mainituilla yhdistelmillä. Tuskin maltan odottaa kesää!
