Kävin tänään keskiviikkona Hankenilla kuuntelemassa Bruce Oreckin vedon aiheesta ”Personal Branding”. Tilaisuus oli sopivan kiinnostava aiheen ja erityisesti puhujan puolesta, eli ei muuta kuin työt ajoissa pakettiin, Sonyn pikkuinen peilitön kamera laukkuun ja kohti Hankenia.
Odotukset olivat omalta osaltani kohtuullisen korkealla, eikä pelkästään puhujan takia. Bruce Oreck on aika tehokkaasti brändännyt itseään suurlähettiläsaikanaan, mutta varsinkin sen lopulla hän on onnistunut rakentamaan itsestään kiinnostavan hahmon diplomaattitehtävien ulkopuolella. Oreck on puhun paljon siitä, miten paljon hän pitää suomalaisista ja Suomesta, sekä muistanut monesti mainita, että ei pidä pingottaa liikaa.
Henkilöbrändäyksen suhteen veto oli aika perushuttua, vedettynä sopivalla tempolla ja tyylillä. Oreck ei käyttänyt mikrofonia, koska (vapaa käännös) ”New Yorkissa kasvaneena on oppinut käyttämään ääntään”. Mielestäni loistava päätös, koska ääntä riitti ilman, että homma meni huutamiseksi. Itsekin tykkään enemmän auditorio-olosuhteissa vetää ilman mikrofonia, sillä äänellä jonka geenit, tupakka ja alkoholi ovat minulle muovanneet.
Parasta esityksessä oli se, että Bruce Oreck nosti pöydälle sen, että yrityksen ja henkilön brändääminen ovat hyvin samanlaisia hommia. Molemmissa tapauksissa tarina, tarinan aitous, tarinan kohteen aitous ja se miten tarina kerrotaan, ovat tärkeimpiä tekijöitä. Hän nosti esiin sen, miten suomalaiset tykkäävät ”datadumpata”, eli panostaa faktoihin aivan liikaa. Faktat ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole kiinnostavia useimmissa tapauksissa. Olen samaa mieltä. Kumpi kiinnostaa enemmän: Se, että autossa on lukkiutumattomat jarrut, ajonvakautus, luistonesto, iskuvoiman absorboivakorirakenne ja kiljoona airbägia, vai se, että auto on markkinoiden turvallisin? Kumman statementin kohdalla tuli ensin tylsää? Harhailiko ajatuksesi ajonvakautuksen vai luistoneston kohdalla?
Tietenkin Apple ja Steve Jobs oli saatu mukaan esitykseen. Ei sillä, etteikö Omena-Steve yhtiöineen ole hyvä esimerkki, mutta se alkaa olla jo kulunut. Onneksi Oreck sai tästäkin esimerkistä toisten esimerkkien avulla irti hieman uutta, erityisesti kohdentaminen suomalaisiin ja suomalaisuuteen oli hyvä. Vaikka Apple ja Jobs uskoi valmistavansa teknisesti ylivertaisia tietokoneita, heidän mielestään se tekninen ylivertaisuus ei ollut se juttu, vaan tarina. Think Different. Apple on tietokone, jota toisella tavalla asioita ajattelevat ja maailmaa muuttavat ihmiset käyttävät. Samanlaiset ihmiset myös valmistavat niitä.
Kokonaisuutena Oreckin esitys oli sopivan viihdyttävä ja herätti ajatuksia myös kaltaiseni kaiken omasta mielestään nähneen ja hieman skeptisen PR- ja vestintäkarjunkin mieleen. Aikaa oli noin puoli tuntia itse esitykseen ja parikymmentä minuuttia paneelikeskusteluun, eli aiheesta olisi aivan varmasti riittänyt vaikka kuinka paljon puhuttavaa. Ehkä ensi kerralla, jossain toisessa yhteydessä?
