Muistikortteja eräästä nettikaupasta tilaillessa silmiin sattui usb-tikku, muttei mikään ihan perustikku. Kyseessä on SanDiskin 64Gt USB3.0 liitäntäinen pikkuinen tikku, joka saa niin perinteiseen USB-liitäntään, kuin micro-USB liitäntäänkin kiinni. Tikussa on siis kaksi erilaista urosliitintä, joita tosin ei voi käyttää samaan aikaan. Liittimet liuutetaan esiin omista päistään, sen mukaan kumpaa kerralla tarvitaan.
Kun kortin hinta oli muutaman euron, sen sai ”super-sale” hintaan muuta tavaraa tilatessa, niin oli yksinkertaisesti pakko tilata. Kyseessä oli siis ehdottomasti rehellinen heräteostos. Järkeilin itselleni, että kunhan tietokoneen päähän tikun saa kiinni, on se hintaansa nähden sopiva ostos joka tapauksessa. Käytän siis USB-muisteja vielä ajoittain, vaikka niiden käyttötarve on vuosien saatossa vähentynyt. Yksi esimerkki on kuvien siirtäminen tietokoneesta toiseen nopeasti sellaisissa tilanteissa, joissa langatonta yhteyttä ei ole käytettävissä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi maasto-olosuhteissa kuvien ja videoiden siirto yhdeltä tietokoneelta/työasemalta toiselle vaikkapa silloin, kun ensimmäistä konetta tarvitaan vielä laikalla ja toinen on lähdössä liikkeelle ja sillä pitäisi materiaalille mahdollisesti tehdä vielä jotain, ennen eteenpäin lähettämistä. Esimerkki on siis hyvin konkreettinen omasta puuhastelustani. Tarpeita voi silti ilmetä muitakin.
Olen pääasiassa siirtänyt langattomasti tiedostoja älypuhelimelta ja tabletilta tietokoneelle, pääasiassa pilvipalveluiden kautta. Google Drive, Dropbox ja Box ovat hoitaneet sen homman useimmiten kunnialla. Joskus kuitenkin on ollut tarvetta saada tiedostoja liikkumaan mobiililaitteen ja tietokoneen välillä nopeammin kuin mitä pilvipalveluiden kautta synkronointi antaa mahdolliseksi. Myös sellaisia tilanteita tulee eteen, joissa tiedostoja ei halua täyttämään pilvipalveluita syystä tai toisesta. Jep, tikkua nettikaupasta odotellessani pyrin keksimään sille jotain fiksua käyttöä, osittain jo väkisinkin.
Nyt kun tikun potentiaaliset käyttökohteet on tullut esiteltyä, katsotaan tikkua tarkemmin. SanDiskin pikkuinen tikku on todellakin pikkuinen. Se on kooltaan noin samaa luokkaa, kuin USB-kaapelin liitin. Sitä ei siis ole koolla pilattu. Kun päällä olevasta nipukasta työntää liittimen esiin, pitenee tikku noin vajaalla senttimetrillä. Koko ei silti ole vielä mitenkään häiritsevä. Kyseessä on itseasiassa pienin USB-muisti, joka minulta löytyy. Tiedän, että pienempiäkin on olemassa, mutta kyllä tämä SanDiskin tikku on jo sen kokoinen, että sitä on saanut etsiä laukun pikkutaskustakin hetken.
Tikku on USB 3.0 yhteensopiva, eli valmistaja lupaa sille 130MB/s siirtonopeuden tietokoneen puolelle. Älypuhelimissa ja tableteissa se toimii ns. OTG-muistina. Laite siis tunnistaa tikun ulkoisena muistilaitteena. 64Gt lukee paketin päällä, mutta paketin takana tekstissä muistutetaan: ”1GB = 1,000,000,000 bytes. Actual user storage less.” Windows 10 kertoo tyhjällä tikulla olevan 57,8Gt tilaa. Tiedonsiirtonopeutta en testannut mitenkään tarkasti tai tieteellisesti. Tiedostoja tikulle ja tikulta kopioidessa luotin lähinnä vain fiilispohjalta vertailuun olemassa oleviin tikkuihini. Ne kun ovat pääosin, yhtä lukuun ottamatta, USB 2.0 versioita, niin nopeus oli ihan huomattava suurempia tiedostoja ja tiedostomääriä siirrettäessä.
Mobiililaitteen jatkona tikun tiedonsiirtonopeus oli hitaampi, mutta näin asian oletinkin olevan. Käytännössä kaikki muu toiminta tiedostojen siirrossa vie enemmän aikaa älylaitteella, tosin suuret tiedostot ja tiedostomäärät ottavat aina sen oman aikansa.
Kokeilin tikkua Sony Xperia Z3:n, Xperia Z3 Compact Tabletin, Samsung Xcover 3:n ja Xperia Z4 Tabletin kanssa. Millään näillä laitteilla ei ilmennyt ongelmia tiedonsiirrossa tai tikun löytämisessä käyttöjärjestelmän puolesta. Ainostaan suurempi Sonyn tableteista nikotteli ajoittain, mutta syy siihen on todennäköisimmin laitteen omassa liittimessä. Kyseinen tabletti kun ei suostu välillä latautumaan tai löytymään tietokoneeseen liitettäessäkään.
Vaikka alkuun jouduin miettimään valmiiksi eri käyttökohteita ja –tapoja tikulle, niin sen käytöstä tuli yllättävän luontevaa. Esimerkiksi kameralla valokuvatut ja tietokoneella säädetyt valokuvat oli nopeaa ja helppoa siirtää tabletille tikun avulla. Tabletilta ne sitten tuli jaettua tarpeen mukaan eri some-kanaviin helposti ja nopeasti. Esimerkiksi Instagramiin järjestelmäkameralla otetut ja Lightroomissa säädetyt kuvat sai parhaiten ja parhaalla laadulla juurikin siirtämällä ne SanDiskin DualDrive-tikulla. Siirron olisin voinut tehdä myös Google Photos-palvelun kautta, mutta silloin kuvat olisivat menneet henkilökohtaiselle google-tililleni automaattisesti ja kuvat olisivat menneet Googlen pakkauksen läpi. Tällöin kuvanlaadussa joudutaan hieman tinkimään. Tähän moni varmaan ajattelee, että kyllä se Instagramkin sitä kuvaa pakkaa ja huonontaa, mutta itse olen sitä mieltä, että kuvat tulisi saada parhaalla mahdollisella laadulla siihen saakka, että joku loppukäyttöön liittyvä palvelu sen itselleen pakkaa. Tällöin menetetään vähemmän kuvanlaadussa kuin silloin, että ajetaan kuva yhden tai kahden eri palvelun pakkauksen läpi ennen lopullista käyttöä.
Vaikka tikku on ollut käytössäni vasta muutaman päivän, on se osoittautunut hyödylliseksi pikku kapistukseksi. Olen pitänyt sitä mukana koko ajan, joskin ”hukannut” sitä laukkuihin ajoittain. Mikä parasta, nyt matkaan on eksynyt toinen samanlainen. Juu, oli vielä tarjouksessa ja tuli ”vahingossa” ostoskoriin muistikortteja ostellessa. Saa nähdä kuinka paljon harmaita hiuksia ja kiroilua kaksi identtistä tikkua aiheuttaa…
