Olemme saaneet tämän viikon aluksi lukea miten MTV ja Helsingin Sanomien NYT-liite ovat poistaneet käytöstä mahdollisuuden kommentoida uutisia nettisivuillaan. Molemmat päätyivät kommentoinnin sulkemiseen käytännössä samasta syystä: kommenttien ja keskustelun matalan tason takia on parempi sulkea kommentointi kuin antaa paskan valua ja tahrata koko media. Varsinkin MTV Uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila kirjoitti kolumnissaan loistavasti siitä miksi näin päätettiin tehdä.
Sosiaalisessa mediassa tietenkin nousi mielensäpahoittajien rintama, joka huusi kakofonisesti kuinka valtamedia pyrkii rajoittamaan sananvapautta poistamalla mahdollisuuden kommentoida uutisiaan. Mielestäni tämä on jokseenkin kummallinen väite. Uutisaiheiden kommentoinnin poistaminen ei mielestäni rajoita millään tavalla sananvapautta. Molemmat yllämainitsemani päätökset eivät liity siihen, että on keskusteltu kriittisestikin aiheista, vaan siihen millä tasolla keskustelut on käyty. Kun keskusteluissa mennään törkeyksiin, karkeuksiin ja uhkailuihin ollaan väärillä vesillä. Samoin mielipiteiden laukominen kärkkäästi ilman perustelun perustelua, ovat mielestäni lähempänä huonoa keskustelua kuin rakentavaa ja laadukasta keskustelua. Ei ”vastapuolta” saada käännettyä omalle puolelle sillä, että huudetaan ja haukutaan, vaan kunnollisilla perusteluilla ja argumentoinnilla. Puhumattakaan asiallisesta tyylistä keskustella, se kun yleensä on paras tapa saada asia perille.
Jokaisella sivustolla on oikeus päättää siitä mitä ja miten heidän ylläpitämällään sivustolla keskustellaan. Se ei ole sananvapauden rajoittamista, jos rajoitetaan keskustelua sen huonon tason takia. Lisäksi jokainen sivuston omistaja ja ylläpitäjä omaa täyden oikeuden moderoida ja rajoittaa keskustelua sivustollaan. Se ei ole sananvapauden rajoittamista millään tavalla. On naurettavaa arvostella samaan aikaan toista keskusteluiden ja kommentoinnin rajoittamisesta, kun toisaalla nyökyttelee hyväksyvästi oman näkemyksen kanssa samoilla linjoilla olevan tahon tehdessä täysin samaa.
Missä menee sananvapauden raja? Kenen sitä pitäisi ylläpitää? Rajan kanssa vastaan tulee tietenkin laki, mutta oman näkemykseni mukaan sananvapaus ei tarkoita sitä, että voi uhkailla, solvata ja häiriköidä ketään. Sananvapaus tarkoittaa mielestäni sitä, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja oikeus kuulla toisia. Sananvapauden rajoittamista on se, että evätään mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin. Sananvapauden rajoittamista ei ole se, että puututaan asiattomuuksiin ja uhkailuihin. Siinä on vissi ero. Sananvapauden harjoittamista ei ole se, että huutaa jonkun olevan kusipää runkkari ja pitäisi tulla tapetuksi raiskaamalla. Sananvapautta on se, että argumentoiden ja perustellen kertoo miksi se toinen on omasta mielestä väärässä. Sanavapauteen kuuluu myös se, ettei toista ole pakko kuunnella. Tämä toisin on mielestäni jo sananvapauden väärinkäyttämistä. Silti ei ole pakko kuunnella mitä tahansa paskaa.
Tästä pääsemme mainiolla aasinsillalla suvaitsevaisuuteen. Suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että kaikkea pitää sietää. Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että annetaan erilaisille ihmisille mahdollisuus olla sellainen kuin on. Se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi hyväksyä sellaiset tavat ja teot jotka ovat lakiemme ja yleisen moraalikäsityksen vastaisia. Meidän tulee ymmärtää miksi joku ehkä tekee toisin kuin me teemme, mutta edelleenkään ei tarvitse hyväksyä laittomuuksia ja moraalittomuuksia. Tässä pääsemme mielenkiintoiseen veteen piirrettyyn viivaan: mikä on moraalitonta? Missä menee se raja, milloin jostain tulee moraalitonta. Toisille seksuaalinen sekaantuminen on moraalitonta, vaikka se ei laitonta ole ollutkaan. Toisille se raja tulee jo siinä, miten ihmiset saavat romanttisesti rakastaa toisiaan.
Maailma ja yhteiskunta muuttuvat. Se, mikä on yleisesti ottaen moraalisesti hyväksyttävää, on muuttunut vuosien varrella paljon. Naispappeutta katsottiin pahalla silmällä luterilaisessa kirkossa vasta vähän aikaa sitten. Yhdessä asuva avioton pari katsottiin aikoinaan hyvinkin pahaksi jutuksi ja moraalittomaksi. Samoin avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saivat leiman, josta ei päässyt ”ikinä” irti. Mitä pidemmälle katsomme historiaan, sitä enemmän löydämme asioita jotka ovat nykyisin täysin moraalikäsityksen vihreää valoa näyttävälle puolelle sopivia. samaan aikaan myös moni ennen täysin hyväksytty asia on nykyisen yleisen moraalikäsityksen mukaan aivan kamalaa. Ihan vaan yleisesti voi miettiä naisten kohtelua ja asemaa menneen maailman aikaan.
Mielipiteenvapaus antaa meille kaikille oikeuden olla juuri sitä mieltä mitä haluamme. Sanavapaus antaa mahdollisuuden kertoa mielipiteistämme ja perustella ne toisille ihmisille. Suvaitsevaisuus on sitä, että annamme oikeuden toiselle olla erimieltä vaikka he ovatkin väärässä. Mielipiteenvapaus ei tarkoita sitä, että kaikilla on vapaus olla vain samaa mieltä. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että eri mieltä olevia ihmisiä saa ja pitää uhkailla. Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että meidän pitää hyväksyä kaikki kritiikittömästi.
Minun suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että minulla on oikeus antaa toisten ihmisten olla oma itsensä. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi sananvapauden puitteissa, mutta minun ei ole pakko kuunnella jos viesti ei minua miellytä. Suvaitsen sen, että toinen osapuoli voi yhtälailla jättää minut huomiotta, jos ei pidä siitä mitä ja miten sanon asiani ja perustelen mielipiteeni. Suvaitsevaisuuteni on myös sitä, että annan ihmisille mahdollisuuden. Annan kaikille mahdollisuuden tuomitsematta ketään etukäteen. On jokaisen yksilön oma asia miten he tämän mahdollisuuden käyttävät. Mielestäni tämä on vähintäänkin reilua, koska olen itse saanut mahdollisuuden jopa mokattuani pahemmin. Mahdollisuuden niin yhteiskunnalta, kuin läheisiltä ihmisiltänikin. En ole katkera siitä, jos pilattuani mahdollisuuteni olen tullut suljetuksi ulkopuolelle tai menettänyt jotain. Tilanteesta riippuen aina voi olla uusi mahdollisuus, mutta se on täysin tilanteesta ja asiasta riippuvaista milloin ja millainen se tilaisuus ja mahdollisuus tulee olemaan.
Se, että minä ja sukulaiseni ennen minua ovat saaneet mahdollisuuden muuttaa elämänsä suunnan vaikeassa tilanteessa on asia, joka mielestäni velvoittaa minutkin antamaan ihmisille tilaisuuden ja mahdollisuuden. Koen myös, että meillä kansakuntana on velvollisuus antaa meiltä apua pyytäville ihmisille mahdollisuus. Samaan aikaan olen myös sitä mieltä, että jos he eivät kunnioita tätä tarjottua mahdollisuutta ja siitä seuraavia velvollisuuksia, meillä on oikeus myös olla auttamatta heitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi automaattisesti tuomita jokainen, joka meiltä apua pyytää vaikeassa tilanteessa.
Meidän ei tule suvaita sitä, mitä esimerkiksi turvapaikkaa maastamme hakevat ovat lähteneet karkuun. Meidän ei tule antaa sanavapauden tarjoamia vapauksia niille mielipiteille ja äänille, jotka selvästi pyrkivät tuhoamaan sen hyvän, jonka me ja edelliset sukupolvet olemme luoneet. Meidän ei tule suvaita sellaisia mielipiteitä, jotka pyrkivät rapauttamaan sen turvallisuuden ja vakauden, jonka olemme kyenneet luomaan. Oli kyse sitten minkä tahansa osapuolen ja ääripään mielipiteistä, meidän ei tarvitse hyväksyä pelonlietsontaa, asiattomuuksia, valheita ja vihaa.
Maailma ei ole niin mustavalkoinen, että kaiken pitää olla joko sallittua tai kiellettyä. Se, että hyväksyy laajemmin asioita, ei tarkoita sitä, että hyväksyy kaiken. Samaan aikaan se, että ei hyväksy kaikkea, ei tarkoita sitä, etteikö jotkut asiat olisi hyväksyttäviä. Mielestäni tärkeintä on se, että asioita ei tarvitse ymmärtää hyväksyäkseen ne. Asioista voi, ja pitää, olla eri mieltä. Kaikkien tulisi kuitenkin muistaa, että keskustelun tulee olla asiallista, mielipiteiden perusteltuja ja argumentoinnin toista osapuolta kunnioittavaa. Siksi onkin fiksua tietää mitä mieltä vastapuoli on, miten hän perustelee mielipiteensä ja muodostaa oma mielipiteensä sen mukaan, mitä faktoja on tarjolla. Jos mielipiteet eivät muutu maailman ja vaihtelevien tilanteiden sekä uusien faktojen mukana, ihminen on jämähtänyt paikalleen. Ja se, jos mikä on vaarallista. Jos ihminen ei pysty muuttamaan mielipidettään vallitsevan tilanteen mukaan, hän ei myöskään voi ymmärtää sitä mitä ympärillään tapahtuu. Mielipiteen muuttamisella en tarkoita sitä, että kääntää takkinsa tai vaihtaa mielipiteensä vastakkaiseen. Mielipide voi muuttua mihin suuntaan tahansa: se voi kääntyä täysin vastakkaiseksi, se voi myös vahvistua tai pehmentyä. Kuitenkin maailman muuttumisen ja saatavilla olevien faktojen lisääntyessä mielipiteessä pitäisi järkevällä ihmisellä tapahtua elämistä.
Me emme voi verrata tämän päivän pakolaiskriisejä ja maailman tilaa siihen, miten asiat olivat 90-luvulla. 80-luvulla tai 70-luvulla, puhumattakaan meidän kansamme omasta tilanteesta menneinä vuosikymmeninä. Eikö aikoinaan ruotsiin töiden perässä muuttaneet suomalaiset olleet juuri niitä meidän nykyisin pelkäämiä elintasopakolaisia? Entä miten on sotien aikana ruotsiin lähetetyt sotalapset? Entä sitten mitä pitäisi ajatella Karjalan evakoista? Entä olisiko meidän pitänyt kauhistella puolalaisia, jotka lähtivät kotimaastaan karkuun samojen sotien aikaan? Olisiko heidän pitänyt puolustaa maataan lapinpolttajien vai Karjalan varastajien puolella?
Maailma on pienentynyt, elintasomme korkeampi ja kriisialueet ovat muualla kuin aivan lähialueilla. Pakolaiset tulevat kauempaa, pidempiä matkoja ja elävät lähes poikkeuksitta samanlaisessa todellisuudessa kuin mekin. Se, että jollakulla on vanha iPhone tai joku muu älypuhelin, ei tarkoita yhtään mitään. Se, että ei ole resuinen ja täysin ilman omaisuutta ei tarkoita sitä, ettei hän olisi lähtenyt pakottavista syistä ja oman, sekä perheensä turvallisuuden takia pois kotimaastaan. Inhimillinen hätä kohtaa niin köyhiä kuin rikkaita silloin, kun valtio ja kansa revitään kappaleiksi. Silloin ei erotella kerjäläisiä, keskiluokkaa ja niitä meilläkin parjattuja riistäjiä, yrittäjiä. Kaikki ovat yhtälailla hankalassa tilanteessa. Lisäksi on vain faktaa, että ne resuisimmat kerjäläiset eivät yleensä pysty jo pelkästään terveydentilansa takia lähtemään pakoon hävitystä ja tuhoa.
Samaan aikaan kaikki maahanmuuttajat niputetaan pakolaisiksi ja loisiksi, jotka kuppaavat sosiaaliturvaamme ja verorahojamme tekemättä mitään. Tietysti näitäkin ihmisiä löytyy, mutta samalla tavalla niitä sosiaalietuuksilla eläviä loisia löytyy ihan kotoisestakin kansanosasta. Ennakkoasenteiden takia ne monet turvapaikan saaneet jotka haluaisivat olla tuottava osa yhteiskuntaa, eivät sitä voi olla. Työtä vaan ei saa, vaikka olisi osaamista ja motivaatiota. Ne onnekkaat jotka saavat työn, tekevät sen kunnolla ja ahkerasti, saavat paskaa niskaan joka tapauksessa. Yhtäkkiä työssäkäyvän maahanmuuttajan itselleen ostamaa autoa kauhistellaan sosiaalisessa mediassa ja huudetaan sossun ostaneen sen jollain maksusitoumuksella.
Samaan aikaan ai kiinnitetä mitään huomiota niihin maahanmuuttajiin jotka oikeasti tulevat tänne ”viemään meidän työpaikat, naiset ja sosiaalietuudet”. Tunnen esimerkiksi useammankin valkoien pohjoisamerikkalaisen, jotka ovat tulleet suomeen töiden perässä, löytäneen vaimon tai aviomiehen täältä ja jääneet pysyvästi asumaan. Sitten he käyttävät hyväkseen vanhempainetuudet, julkisia palveluita ja terveydenhuoltoa ilman, että se ketään pöyristyttää. Samaan aikaan kouhkataan niistä ihmisistä, jotka ovat joutuneet lähtemään pois kotiseuduiltaan tahtomattaan. Ja auta armias jos meille tulee joku tummemmalla hipiällä varustettu, vaikkapa urheilija, on hänkin automaattisesti loisija ja yhteiskuntamme mädättäjä.
Tästä kirjoituksesta piti tulla hyvin erilainen, kun sen aloitin. Tarkoituksenani oli analysoida ulkopuolelta katsoen aiheisiin liittyvää keskustelua. Silti jossain sadan tai kahden sadan sanan kohdalla tuntui siltä, että tällä kertaa on aika kirjoittaa siitä, mitä mieltä olen itse. Olen todella harvoin julkisesti lausunut mielipiteitäni näin vahvasti tai pitkän kaavan mukaan, koska en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Nyt kuitenkin koin, että on hyvä hetki avata sanainen arkkuni. Sen verran vielä haluan tarkentaa, että olen hyvin huolissani tämän hetkisestä maailman tilanteesta ja erityisesti maamme tilanteesta. Suomen talous on siinä kunnossa, että jo yksin valtiomme jaloillaan seisominen tuntuu raskaalta urakalta. Siihen päälle maailman tila ja pakolaisvirrat, jotka enenevässä määrin suuntaavat kotikonnuillemme. Erityisesti minua huolestuttaa se asenneilmasto, joka on valtaamassa yhteiskuntaamme. Uhkia tuntuu näkyvän joka puolella ja niihin halutaan puuttua väkivaltaisesti sen kummemmin miettimättä seurauksia tai edes syitä ja taustoja. Me olemme muiden länsimaiden mukana olleet yhtenä osapuolena aiheuttamassa, tai vähintäänkin mahdollistamassa sen humanitäärisen kriisin, jota pakoon ihmiset ovat lähteneet asuinseuduiltaan. Olemme olleet vuosikymmeniä mukana raapimassa entisten siirtomaiden ja kehitysmaiden selästä halvalla hyvinvointia itsellemme. Tekniikan kehittymisestä huolimatta meitä ei ole kiinnostanut pätkääkään se, millaisissa oloissa siellä jossain kaukana ihmiset elävät.
Monet jaksavat myös siitä mainita, että samaan aikaan kuin otamme turvapaikanhakijoita, vanhuksien olot ovat kurjat. Sinne pitäisi saada resursseja. Olen samaa mieltä. Silti nämä ihmiset laittavat energiaa siihen, että valittavat asiasta tekemättä kuitenkaan itse asialle mitään. Moniko vanhuksien oloista huolissaan oleva on käynyt kysymässä paikallisesta vanhainkodista miten voisi auttaa? Usein avuksi riittää se, että pitää seuraa vanhuksille. Tällöin ammattilaisille jäisi paremmin aikaa huolehtia heidän omista työtehtävistään. Lisäksi mielen virkeänä pitäminen helpottaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin. Kuulen jo kuinka moni sanoo, ettei heillä ole aikaa auttaa. Onko todellakin niin, että viikosta ei löydy yhtä tuntia aikaa istua kahvilla yhden tai useamman vanhuksen kanssa? Samalla filosofialla voimme lähestyä kaikkia niitä ongelmia joita kotimaassamme jo löytyy. Jos edes puolet työssäkäyvistä suomalaisista laittaisi vapaaehtoistyöhön sen tunnin viikossa, asiat voisivat olla hyvin toisella tavalla. Tai jos edes ne asioista valittavat tekisivät sen tunnin viikossa, sekin vaikuttaisi paljon. Samalla sille valittamiselle olisi enemmän painoarvoa, koska silloin ainakin yritettäisiin itse olla osa ratkaisua.
Tähän on hyvä mainita, että valitettavasti en ole itse saanut kesän aikana ja jälkeen aikaisesi mitään tuon tunnin eteen, mutta edellisen työni puitteissa pyrin muutaman vuoden ajan viettämään ainakin pari tuntia viikossa kahdessa paikassa vanhuksien seurana. Tuona aikana väitän oppineeni todella paljon suvaitsevaisuudesta, puhumattakaan monesta muusta asiasta. Tuona aikana opin ymmärtämään entistä vahvemmin sen, miten paljon opittavaa itsellänikin on monista asioista. Opin myös kuuntelemaan paremmin kuin aikaisemmin. Ei vain, että olen paikalla, vaan oikeasti kuuntelemaan mitä minua kokeneemmalla ihmisellä on sanottavaa elämästä ja miten he näkevät maailman nykytilan.
Tekstistä tuli pitkä, jokseenkin poukkoileva ajatusvirran materialisoituminen. Kiitos jos jaksoit lukea näinkin pitkälle. Toivon, että jätät kommentin ja jaat tämän kirjoitukseni herättämät ajatukset. Pidätän kuitenkin, normaaliin tapaani, oikeuden poistaa kommenttisi, jos se mielestäni on täyttä paskaa. Helpoiten saat kommentin poistettavaksi olemalla asiaton, aggressiivinen, uhkailemalla minua ja/tai läheisiäni ja ystäviäni, jättämällä perustelut ja argumentoinnin kokonaan pois ja/tai olemalla yleisesti ottaen kusipää. Jos olet eri mieltä kanssani, toivon sinun perustelevan oman kantasi asiallisesti. Sillä tavalla mahdollisuutesi vaikuttaa mielipiteisiini on suurin. Vähintäänkin saat minut miettimään asioita uudestaan. Oletan, kunnioitat kommentillasi ja sen sanavalinnoilla minua samalla tavalla kuin toivot minun kunnioittavan sinua. Paras tapa väheksyä omaa mielipidettäsi on tuoda esiin se epäkunnioittavasti, solvaten ja uhkaillen.
