Lähikuvaus, makrokuvaus, millä nimellä sitä haluaakin kutsua. Kyseessä on hyvin läheltä kuvaaminen, jopa niin, että kohde suurentuu kuvaan ihan kunnolla. Asiasta äidinkielellisesti enemmän kiinnostuneet voivat guuglailla tai katsoa wikipediasta. Tarkoitukseni ei ole lähteä tälläkään kertaa halkomaan hiuksia tai pureutumaan sanojen merkityksen ja alkuperän ytimeen. Keskitytään tällä kertaa tuon lähikuvaamisen itse tekemiseen.
Tunnustan heti, etten ole makrokuvauksen suurimpia ystäviä. Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi hienoja kuvia, päinvastoin pidän hyvistä kuvista, oli ne kuvattu miten tahansa. Makrottelustakin innostun ajoittain hyvinkin paljon. Lähikuvaamisessa on omat haasteensa ja ajattelin omasta vinkkelistäni ja omien kokemuksieni kautta antaa muutamia vinkkejä orastaville makromikoille ja –minnoille. Etunimet voivat olla ihan mitä tahansa, samoin sukupuolet, niillä ei ole tekemistä onnistuneen makrokuvauksen kanssa.
1. Osta kestävät housut
Kun könyät siellä pensaikossa, niityn laidalla, muurahaispesässä tai missä tahansa satutkin niitä mahtavia lähikuvia etsiväsi, on hyvä olla hommaan sopivat housut. Itse suosittelisin sellaisia, jotka on helppo pestä ja eivät likaannu aivan heti. Valkoiset puuvilla housut eivät ole ehkä ne parhaat tähän valokuvaamisen alalajiin. Myös vedenpitävyys, tai ainakin hylkiminen, on loistava ominaisuus.
2.Hanki polvisuojat
Harva asia syö niin paljon makrokuvaajaa kuin maasto polvia. Vaikka jalassa olisivat kuinka ne retkeilyliikkeen tai rautakaupan parhaat housut, maan muodot, kivet, juuret ja ties mitkä muut perkeleet painavat polvia hyvinkin ikävästi. Kyllä sitä sen ensimmäisen vartin kestää, mutta koko päivän tuhertelu maankamaralla kumarrellen vie kovimmankin spartalaisen viikingin kyynelten äärelle.
3.Hanki kunnollinen takki, pusakka tai huppari
Maastossa möyriessä voi helposti tulla kylmä, varsinkin kun heiluu räpsimässä ruutuja kukista sateessa. Sateessa saa upeita kuvia pisaroista värikkäillä kasveilla, mutta sitkeintäkin valokuvaajaa alkaa vituttaa ankarasti, kun märän vaatetuksen läpi hiipivä kylmyys kalvaa luita ja ytimiä. Lisäksi kaikkien mummojen povaama kuolemantauti kurkistelee kameralaukun takaa läpimärkää kameraniekkaa.
4. Sääsuojattu kameralaukku
Tämä on aika ehdoton juttu, varsinkin jos raahaa koko kalustoaan mukana, ihan vaan varmuuden vuoksi. Aamukaste, rankkasade tai raekuuro ovat parhaimmillaan, kun ne pysyvät poissa kameralaukun sisältä ja tarttuvat vain kameran kennolle. Tai filmille, jos joku retroilija makrottaja on kyseessä.
5. Sääsuojattu kamera tai sääsuoja kameralle
Aika selkeää, kun ottaa huomioon mitä polkua ollaan talsittu tässä tähän asti. Kannattaa sääsuojata myös se tuhansien kamerakalusto, koska silloin pääsee useammin kuvaamaan niitä aamukasteita raekuurossa. Eikä tarvitse kalustoakaan uusia ihan niin usein.
6. Kunnon kengät
Juu, arvasitte oikein: mahdollisimman hyvin kosteuden ulkona pitävät. Myös nilkkoja tukevat ovat kätevät kun loikit ojien pohjilla. Ikävä soittaa mediheliä kehä ykkösen varren pöheikköön kun on liukastunut kivellä sammakkoa tarkennellessasi.
7. Tukeva jalusta
Makroilu vaatii joko yli-inhimillisen vakaata kättä tai sitten kunnon jalustaa, varsinkin pienempiä kohteita kuvatessa ja/tai hämärässä ähkiessä. Aivan sama mitkä kallistuksenvakaajat ja tärinän tasoittajat siinä objektiivissa on, aina löytyy tilanteita joissa nekään eivät riitä. Yleensä nämä tilanteet tulevat eteen heti kun pääse sen ensimmäisen pienen etanan kohdille, josta olisi älyttömän kiva saada makroiltua 5-15 sekunnin valotusajalla hassu liikekuva.
Tietenkään jokainen makroilija ei lähde aina pahimpaan säähän kuvaamaan, mutta se vaan on niin, että usein sateella maasta pulpahtaa esiin niitä mielenkiintoisempia olentoja. Myös luonto on sateella mielestäni jotenkin herkimmillään ja antaa paljon. Vesipisarat ovat varmaan kaikkien mielestä hienoja ja vaikka niitä saa ikuistettua sateen jälkeenkin, on sateella kuvatuissa kuvissa aina se oma tunnelmansa. Ainakin omalla kohdallani olen kokenut niin.
Kun yllämainitut kohdat ovat kunnossa, voit miettiä niitä objektiiveja, runkoja, suotimia ja muita kikottimia. Minkä jälkeen on hyvä myös viimeistäänkin opetella käyttämään niitä kikottimia ja varusteita, puhumattakaan siitä, että olisi hyvä oppia valokuvaamista ja makrokuvaamista. Itse olen vielä kahlaamassa tuota seitsemän listaani läpi ja päivittämässä tätä tärkeintä osa-aluetta valokuvaamisesta. Tätä listaa voi soveltaa myös luontokuvaukseen jokaisen kohdan osalta. Myös kaupunkikuvaukseen jokainen kohta sopii kuin nyrkki nakkisämpylään.
