Suomalaisen pitää olla järkevä. Kaikelle pitää olla sellaiset järkiperustelut, jotka jokainen toinen suomalainen ymmärtää ja hyväksyy. Parhaimmassa tapauksessa myös jokunen ruotsalainenkin ymmärtää ja on samaa mieltä, mutta ei niistä ole niin väliä. Nehän ovat muutenkin kummallisia, ei voi olettaa että sellainen ihminen ymmärtäisi mitään järkevän päälle. Niillä on niin prameat tavat juhliakin, pitää rallatella ja syödä rapuja, ennen kuin saa viinaa juoda. Silloinkin sitä lipitetään pieni lasillinen kerrallaan.

Kun suomalainen lähtee ostamaan itselleen asuntoa, täytyy miettiä hyvin tarkkaan niin monia yksityiskohtia, ettei siihen kukaan muu kykenisikään kuin suomalainen. Ensinnäkin asunnon tulee olla tilava, sinne pitää mahtua koko perheen mukavasti ja mielellään olla tilaa vieraille. Tämän lisäksi asunto ei missään nimessä saa olla niin pieni, että joku luulisi, ettei asuntoa ostaessa ollut isompaan varaa. Asunnon sijainti on myös tärkeä. Se ei missään nimessä saa olla millään huonolla asuinalueella, mutta pitää ottaa myös huomioon se, ettei muuteta liian pramealle alueelle. Voisi työkaverit, sukulaiset ja muutkin kaverit luulla virtsan edenneen jo päähän asti.

Tasapaino menestyksen ja liian makeillun välillä tulee säilyttää. Tässä tulee myös ottaa huomioon se, miten kerrostalo, rivitalo, paritalo tai kerrostalo sopii kokonaisuuden kannalta kuvaan. Mitä kauemmas kaupunkikeskuksen ytimestä mennään, sitä vapaammin näiden väliltä saa valita. Kerrostalo on sitä parempi vaihtoehto, mitä lähemmäs paikkakunnan ruuhkaista ja elämää sykkivää metropolikeskusta lähestytään. Silti liian keskelle kaupunkia ei kannata muuttaa. Siellä asuvat vain nousukkaat, eläkeläiset ja hipsterit. Mitä lie ne nyt sitten ovat.

Toinen on auton ostaminen, siinä sitä vasta sudenkuoppia piilee. Jos ei auton hankinnassa ole tarkka, voi pilata oman elämänsä hyvin perustavanlaatuisesti. Ensinnäkin auton tulee olla mahdollisimman vähäeleinen. Sen värin tulee olla joku yleisimmistä ja villiksi heittäytyvä voi harkita sitä peruspunaista. Siis sitä sävyä, joka on lähes kaikilla valmistajilla suurin piirtein sama ja siinä värissä ei sitten saa olla yhtäkään metalliväriin viittaavaa heijastusta tai pilkahdusta. Valkoinen, harmaa ja musta ovat suositeltuja värejä. Myös sinistä voi harkita, kunhan sen voi hätäpäissään sanoa olevan siniHARMAA. Auto ei siis saa erottua liikaa värinsä puolesta.

Autoa hankkiessa tulee myös kiinnittää huomiota varusteluun. Sen kanssa tulee olla tarkkana, ettei liikaa innostu ja tilaa jotain turhia hömpötyksiä, jotka eivät nosta auton jälleenmyyntiarvoa. Tämä on se, mikä tulee aina huomioida kaikissa hankinnoissa: JÄLLEENMYYNTIARVO. Suomalainen ei osta autoa itselleen, ei missään nimessä. Auto ostetaan niin, että sen jälleenmyyntiarvo on mahdollisimman hyvä. Siksi esimerkiksi väri tulee valita niin, että auton väri ärsyttää mahdollisimman harvaa ihmistä, jotka sitten joskus potkivat renkaita vaihtoautohallissa, etsien juuri sitä käytettyä autoa, jonka jälleenmyyntiarvo on korkein kolmen vuoden ja 60 tuhannen kilometrin jälkeen.

Varustelistasta kannattaa aivan ensimmäiseksi jättää pois kattoluukku, täysautomaatti-ilmastointi, peruutuskamera ja kaasupurkausvalot. Tai no, näistä ehkä viimeisen voi ostaa, jos ei halua keulille pultata lisäpitkiä. Tosin lisäpitkät kuuluvat asiaan, eihän sitä muuten niitä hirviä huomaa esikaupunkialueen puistikoiden siimeksestä. Jos näitä turhia varusteita on ympätty auton varustepakettiin, eikä niitä meinaa millään saada sieltä pois, voidaan tätä kamaluutta kompensoida hieman tilaamalla talvirenkaat peltivanteilla ja valitsemalla sisustuskankaista se värittömin versio. Automaattivaihteita ei sitten kannata harkitakaan, ne ovat sellaisille ihmisille, jotka eivät ole sinut oikealla kädellä vatkaamisen ja jaloilla sätkimisen kanssa.

Voisin kirjoittaa edellisillä linjoilla myös kesämökin ja veneen hankinnoista, mutta aika ja tila internetissä ei riitä riittävän kattavaan opastukseen. Sanon vain sen verran, että kesämökin suhteen tulee soveltaa samoja neuvoja kuin asunnon hankinnassa ja vene, jos se nyt on aivan pakko saada, tulee valita vastaavin kriteerein kuin auto. Sanon vain sen, että uutta venettä ei kannata ostaa. Sen jälleenmyyntiarvo romahtaa vielä pahemmin kuin autolla. Auto sentään on suomalaisessa elämänmenossa välttämättömyys, kuka sitä busseilla kulkisi, mutta vene on pelkkää luksusta. Jos ihminen olisi luotu kulkemaan vesiteitse, olisi jumala luonut meille alaselkään 5hv perämoottorille kiinnikkeet.

Tästä kaikesta fiksuudesta ja jälleenmyyntiarvosta huolehtimisesta huolimatta maastamme löytyy siltikin joukko ihmisiä, jotka ostavat autot, asunnot, veneet, kesämökit ja polkupyörät täysin omaa itseään ajatellen. Yllättävää kyllä, nämä ihmiset yleensä nauttivat elämästään muutenkin enemmän. He eivät tee päätöksiä pelkästään sen mukaan mikä on järkevää, vaan pyrkivät lisäämään yhtälöön sen, mikä tuntuu hyvältä. Miten älylliseen päätöksentekoon voi tuoda ripauksen hyvää mieltä ja vielä ripauksen nautintoa elämään. Nämä ihmiset voi tunnistaa siitä, ettei heillä ole tarvetta arvioida ja arvostella toisia ihmisiä ja heidän tapaansa elää elämäänsä. Tai keiden kanssa toiset ihmiset haluavat jakaa elämänsä ilot, surut ja kokemukset.

Ja kyllä, jotkut niistä ihmisistä saattavat olla ruotsalaisia, mutta tästä aina vaan suuremmaksi kasvavasta ihmisryhmästä yhä useampi on ihan tavallinen suomalainen ihminen. Siitäkin huolimatta, että kampanjointi, valvonta ja vertaispaine harmaiden autojen, muiden ajatuksista huolehtimisen ja jälleenmyyntiarvon palvonnan puolesta on vahvaa. Vai onko? Olisiko muutos sittenkin pysyvää, jatkuvaa ja väistämätöntä? Minkä värisellä autolla sinä ajat, millaiseen kotiin ja kenen luokse? Oletko onnellinen vai valitsitko sen, joka vähiten ärsyttää muita?