Internet on aina ollut paikka, josta löytyy outoja videoita, kuvia ja ties mitä muuta kummallista. Jo ennen internetiä, modeemeilla purkkeihin rimpautellessa oli varmaa, että jostain löytyy jotain kummallista materiaalia ladattavaksi ja ihmeteltäväksi. Ihminen on siitä kummallinen eläin, ett äse tykkää toljottaa outoja, kummallisia tai ihan läpeensä friikkejä juttuja oman sohvan syleilystä, ilman että joutuu liian lähelle noita kummallisuuksia. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, jo ennen modeemien ja ”purkkien” aikakauttakin ihmiset tykkäsivät ällistellä paperille painettuja kummallisuuksia ja rohkeimmat kävivät niitä tiirailemassa näyttelyissä ja sirkuksissa.

Kaikki ne outoudet kumminkin olivat sellaisia, että niistä ei juurikaan kait puhuttu tai nostettu kahvipöydän tärkeimmiksi aiheiksi kaikkien ihmisten kanssa. Saatettiin jutella lähimpien ja/tai oudoimpien ystävien kanssa. Harvoin kumminkaan moisia erikoisuuksia ja kokemuksia niiden tiirailusta on jaettu työkavereiden, pomojen tai vaikkapa lasten urheilujoukkuekavereiden vanhempien kanssa.

Mutta kiitos Facebookin, tähänkin on tullut muutos! Vielä hienompaa on se, että Facebook oletusarvoisesti käynnistää kaikki videot automaattisesti sillä hetkellä kun ne osuvat keskelle uutisvirtaa sitä selaillessa. Valitettavasti vaan ne äänet ovat pois päältä, eli lähes täysille unohtuneet kaiuttimet eivät pääse toistamaan kivuliaan tarkasti videon jokaista äänen vivahdetta ja risahdusta.

Se, mikä ennen jaettiin vain harvojen ystävien kanssa, on muuttunut asiaksi joka toitotetaan Facebookissa kaikille, jotka ystävälistalta löytyy. Parhaimmassa tapauksessa se kaunis audiovisuaalinen kokemus jaetaan jopa ihan julkisesti, kaiken maailman silmien eteen kulutettavaksi ja nautittavaksi. Tosin nykyään suurin osa ei postittele Facebookissa asioita täysin julkisesti, vaan tyytyvät kaunistamaan ystävälistaansa haalineiden ihmisten päivää vielä yhdellä suloisella videolla. Esimerkiksi miten porealtaassa aasialaiset naiset oksentelevat toistensa päälle. Tai miten emakon selkään nylkyttämään hypännyt karju onnistuu heilauttamaan sähköpaimenta vasten melonien kokoiset nyyttinsä. Nämä hetket ovat sitä priimaa, jota sosiaalinen media parhaimmillaan meille voi antaa. Nämä ”cannot be unseen” pienet videon pätkät maustavat elämäämme väkisin, kuin kaksi tippaa kebabbilan naapuripöydästä lennähtänyttä tabascoa piilolinssin alla. Ja sano että se oli vain tabascoa, sano…

Toivoisinkin, että jokainen tämän lukenut pysähtyy edes pariksi sekunniksi miettimään mitä jakaa Facebookissa ja kenelle. Olisiko ehkä korkea aika rakennella listoja ja käyttää niitä jakaessaan timantin kovaa sisältöä. Joskus on parempi pitää parhaat jutut pienen piirin salaisuuksina, vai mitä? Tietysti jokainen saa jakaa ihan mitä haluaa ja mille yleisöille haluaa, ei se minulta ole pois. Ymmärrän hyvin, että myös minulla on vapaus valita kenen ystävä olen ja kenen päivityksiä näen omassa uutisvirrassa. Tunnustan jopa heti, tässä ja nyt, että olen rajannut hieman sitä sisältöä jonka näen uutisvirrassani. En ole tehnyt sitä jonkun poliittisten näkemysten takia, vaan juurikin näiden elämää pyytämättä ja yllätyksenä maustavien päivitysten ansiosta. Koen, että minulla on täysi oikeus ja jopa itseäni kohtaan velvollisuus rajata sosiaalisessa mediassa ja netissä näkemääni kuraa aivan samalla tavalla kuin television tai printin kanssa päätän mitä haluan kuluttaa silmilläni ja minkä kulkevan aivojeni läpi.

Pahoittelen, että olen näin tylsä. Kuitenkin kärvennän aivosolujani ja tökin hermojani mielellään sellaisella ärsykkeiden kirjolla joka itsestäni tuntuu miellyttävältä. Silloinkin harvoin niitä omia kummallisuuksiani ja outoja innostukseni kohteita jaan julkisesti. Se saattaa olla jotensakin sulkeutunutta, mutta ajattelen ennemminkin niin, että on kohteliasta säästää suurin osa ihmisistä minun törkypossuiluiltani. Tämä siitäkin huolimatta, että joku saattaisi positiivisesti yllättyä. Mitä kyllä epäilen vahvasti. Olen jo sen verran kokenut tällaisia muiden tekemiä yllättämisyrityksiä, että tiedän, ettei siinä pelissä kukaan ole voittaja. Tästä syystä ajattelib, että tuo kukkainen artikkelikuva pehmentää hieman kaikkia niitä epämiellyttäviä muistoja niistä virtuaalisista tanacotipoista sosiaalisen median piilolinssiesi alla.