Olisin itsekin voinut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta “tuo toinen” ehti ensin. Lisäksi hän kirjoitti vielä niin hyvin, ettei itselläni ole paljoa lisättävää. Ei ainakaan juuri nyt, mutta varmasti jatkossa sanottavaa riittää paljonkin. Toivon että tämä kirjoitus herättää keskustelua, puolesta ja vastaan. Toivon samalla, että keskustelu on asiallista ja hyvin perusteltua. Mutta sen enempää löpisemättä, päästetään Laura Johansson ääneen.

Turkoosi puolue.

Meidän huushollissa on kaksi aikusta ja yksi lapsi. Lapsen mielipidettä ei politiikassa ole kysytty, joten keskitytään aikuisten mielipiteisiin. Taustaltamme olemme toisaalta hyvin erilaisia – toinen suomenkielinen ja suurkaupungissa koko ikänsä elänyt, toinen suomenruotsalainen (tai oikeastaan vahvasti kaksikielinen) maaseudulla lapsuutensa viettänyt ja pikkukaupungissa suurimman osan elämästään elänyt. Toisaalta on myös yhtäläisyyksiä aina syntymävuodesta eronneisiin vanhempiin ja aiemmassa elämässä ravintola-alalla työskentelyyn.

Olemme kuitenkin yllättävän samoilla linjoilla poliittisesti. Tällä hetkellä molemmat olemme oikealla kallellaan olevia vihreiden kannattajia, joista toinen on äänestänyt myös RKP:tä usein, luonnollisesti. Mutta se toinenkin on löytänyt RKP:stä paljon miellyttäviä piirteitä suvaitsevaisuudesta ja liberaaliudesta aina kielipoliittisiin ja talousasioihin, sekä tietenkin tasa-arvoasioihin.

Syyt siihen miksi äänestimme viime vaaleissa molemmat vihreitä, eivät välttämättä ole samat kummallakin. Mutta silti päädyimme molemmat siihen. Miksi? Eikö Vihreä puolue olekaan punavihreä puolue?

Itse olen hämmentynyt Vihreiden sisällä vellovasta identiteettikriisistä, tai miksi sitä nyt voisikaan kutsua. On olemassa maltillisia vihreitä arvoja kannattavia maalaisia ja pikkukaupunkilaisia ja on olemassa hyvinkin radikaaleja suurkaupunkilaisia, jotka vievät vihreyden ihan omiin sfääreihin. Ääripäitä tosin löytyy niin suurista kuin pienistä kaupungeista.

Itse koen, että oma ihannepuolueeni olisi kevyen oikeistolainen, työhön ja yrittämiseen kannustava (myös perustuloa kannattava) ympäristön asioita aina puolustava puolue. Puolueessa kannatettaisiin inhimillisiä arvoja, mutta ei missään tapauksessa palkittaisi siitä, että lorvitaan ”koko elämä” kotona tukien varassa. Heikkoja puolustettaisiin ja kannustettaisiin esimerkiksi kielitaitojensa, terveydentilansa tai muiden syiden vuoksi heikommassa tilassa olevia työllistymään innovatiivisin keinoin, jotka kuitenkin aina tukisi ympäristöä ja vihreitä arvoja. Puolue kannattaisi voimakkaasti myös suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja esimerkiksi pakolaisten auttamista, niin täällä kuin sielläkin, tilanteesta riippuen. Puolueessa kuitenkin aina lähtökohtana olisivat ympäristöystävälliset teot, ja kaikissa valinnoissa otettaisiin ympäristöarvot yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä.

Maataloutta tuettaisiin ympäristöystävällisiin tekoihin ja pyrittäisiin ohjaamaan myös teollisuus voimakkaammin tähän suuntaan. Yliopistoja ja muita opinahjoja kannustettaisiin myös tutkimaan ympäristöystävällisempiä ratkaisuja niin palvelualoille, kuin teollisuudellekin, niin että kehityssuuntana olisi jatkuvasti paitsi ympäristöystävällisyys, myös teollisuuden ja muun tuotannon kehittäminen kestävällä tavalla.

Minä uskon, että ”turkoosi puolue” voisi olla monelle se oikea valinta. Sellaisille, jotka tuntevat erkaantuneensa esimerkiksi kokoomuksen selkeästi kapitalistisesta linjasta tai vaikkapa keskustan hieman konservatiivisesta linjasta, mutta ei silti halua ryhtyä kettutytöksi tai punalipun kannattajaksi. Minun ideaalipuolue olisi juuri se, joka maltillisella tavalla lähtisi rakentamaan vihreämpää maapalloa. Ja painotus pitäisi olla siinä, että ne vihreät arvot tosiaan pitäisi olla realistisia myös niille, jotka siellä luonnon keskellä oikeasti elävät ja yrittävät elantonsa tienata. Mitä radikaalimmaksi puolue menee, sen vähemmän se houkuttelee tarpeeksi massoja, jotta se voisi oikeasti saada jotain tuloksia aikaan. Näin minä ainakin uskon. Ja viherpiiperöiminen radikaaleimmissa muodoissa voi toimia keskellä urbaania suurkaupunkia, mutta se ei koskaan tule toimimaan vähänkään keskusta-alueilta poispäin liikuttaessa. Siellä ei välttämättä liikuta enää sujuvasti julkisilla, eikä siellä tarvitse miettiä onko porkkana luomua vai ei, koska se kasvatetaan omasta maasta tai ostetaan naapurin suoramyynnistä. Silti sielläkin voidaan haluta kaikille yhtäläinen avio-oikeus ja äidit aktiivisemmin työelämään, ihan samalla tavalla kuin suurkaupungeissakin.

Jos nämä kaksi maailmaa voitaisiin yhdistää ja niiden keskeisimmät tarpeet voitaisiin jollakin tavalla kiteyttää yhdeksi poliittiseksi tavoitteeksi, niin oltaisiin lähellä sitä turkoosia puoluetta, mitä minä kaikkein mieluiten äänestäisin.

Laura Johansson