Kirjoitin tuossa aiemmin pikaisesti Nikonin kameraan tarkoitetusta adapterista, jolla saa Nikonilaiseen runkoon ruuvattua M42 kiinnityksellä varustettuja objektiiveja. Vielä en ole ehtinyt sen enempää kuvaamaan siinä jutussa mainitsemallani kombinaatiolla, mutta ajattelin kirjoitella hieman adaptereista ja objektiiveista noin yleensäkin. Esimerkkinä tapauksessani on Sony NEX-5T peilitön pikkurunko, koska olen sen kanssa käyttänyt muutamia vanhoja objektiiveja.
Sonyn pieni peilitön NEX-5T on jo itsessään mielestäni varsin mainio kamera. Kyseessä on pienikokoinen kamera, jolla saa laadukkaita kuvia. Hintaa kyseisellä kapineella on enemmän kuin digipokkareilla, jollaisen kokoinen laite on kyseessä, mutta säätövaraa on enemmän ja kuvanlaatu on lähempänä järjestelmäkameraa. Kameran mukana tullut ns. kittilinssi on kuvanlaadultaan varsin hyvä, vaikkei kaikilta ominaisuuksiltaan ole niitä innostavimpia. Kyseessä on kumminkin hyvin kompakti, lähes pannukakkumainen pieni objektiivi, jonka 16-50mm polttoväli riittää monenlaiseen kuvaamiseen.
Alkujaan tarkoitukseni oli hommata tämän pienen ihanuuden nokalle Sonyn omaa optiikkaa, tai ainakin kameran objektiivin kiinnitykselle sopivaa lasitavaraa. Satuin kuitenkin verkossa pörräillessäni huomaamaan sovittimen, jolla saan Nikonin objektiivit kiinni E-mount kiinnikkeeseen, eli tuohon joka pienessä Sonyssani on. Kyseessä on yksinkertainen kiinnike, jonka toisessa päässä on kameran runkoon sopiva kiinnitys ja toisessa päässä haluttu objektiiviin sopiva kiinnitys. Ei sähköjä, ei mitään muutakaan erikoisuutta. Eli ainoastaan pätkä koneistettua metalliputkea, jonka pituus on sovitettu vastaamaan objektiivin tarvitsemaa etäisyyttä kameran kennoon. Tämä tarkoittaa sitä, että aukon säätö ja tarkennus tulee tehdä käsin. Tästä pääsemme taas siihen, että käytännössä kaikki modernimmat objektiivit ovat pois pelistä, koska niissä ei ole manuaalista aukon säätöä. Tästä johtuen siellä on koko ajan aukkona se nuppineulan pään kokoinen kolo. Onneksi sovittimia löytyy myös sellaisina, joissa on aukon säätöä varten oma renkaansa. Ostamani ei sellainen kuitenkaan ole.
Huiman kuuden euron hinnalla ja vajaan kuukauden odottelulla sain vihdoin sovittimen käsiini. Pikaisen saatavilla olevien Nikon-putkien kokeilun jälkeen parhaaksi yhdistelmäksi rungon kanssa valikoitui Nikkorin pieni 50mm/1.8D, jossa on manuaalinen aukon säätö ja joka kooltaan istuu mukavasti peilittömän Sonyn keulille. Kuvanlaatu tuntui loikanneen aivan uudelle tasolle. Terävyys ja värit tuntuivat huomattavasti luonnollisemmilta kuin aikaisemmin. Tietysti osa tästä menee innostuksen piikkiin, mutta yhtäkkiä tuo pieni kamera oli useammin käsissä kuin taskussa tai laukussa. Valokuvaamiseen sillä löytyi taas enemmän intoa.
Myöhemmin muuttaessani löysin vanhan kamera laukun tavaroiden joukosta. Tiedättehän, sellainen neliömäinen, joka kooltaan on sitä luokkaa että näyttäisi vetävän sisäänsä six-packillisen ns. pint-tölkkejä. Kyseessä on isäni vanha laukku jonka sisällä tiesin olevan ”kamerasälää”, mutten sitten sen tarkemmin muistanut mitä. Tietenkin yhtenä iltana piti laukkuun kurkistaa. Sisältä löytyi Rollein salamalaite, jonka isäni oli modifioinut käyttämään AA-kokoisia pattereita. Tämä muutos on tehty joskus 70-luvun lopulla, jos en väärin luule. Lisäksi laukussa oli muuta sekalaista tavaraa. Kaiken sen sekalaisen tavaran alta löysin liinaan käärittynä Vivitarin 28mm/2.5 objektiivin. Kyseessä on aika hyvin säilynyt yksilö. Myöhemmin isäni kanssa jutellessa hän kertoi, ettei sillä ole paljoa kuvia otettu, lähinnä objektiivi asusteli kameralaukussa käyttämättömänä.
Hetken suunnittelin jo laittavani pötkylän myyntiin, mutta pikaisen arvonmäärityksen jälkeen oli aika selvää, ettei objektiivista saisi kovin kummoista summaa rahaa. Seuraavaksi luonnollisesti heräsi ajatus sen hyödyntämisestä omassa valokuvaamisessa. Nikonin sovittimen kokemuksien rohkaisemana päätin että Vivitar saa löytää paikkansa Sonyn nokalta. Tietenkään tämä objektiivi ei sovi Nikonin sovittimeen. Eli ei muuta kuin tilaamaan Konica AR sovitinta, tällä kertaa neljällä eurolla kotiin kuljetettuna.
Myöhemmin saimme kaksi vanhaa filmirunkoa: Zenit 12XP ja Praktica SuperTL2. Molempien nokalla oli tietenkin sopivat ja hyväkuntoiset objektiivit. Toisessa Helios 44M-4 58mm/2 ja toisessa Pentacon 50mm/1.8. Molempien objektiivien kiinnitys on kierteinen ja tietenkin M42. Vaikka tarkoitus onkin valokuvata näillä filmille, on hyvin luontevaa hyödyntää niitä myös digitaalisessa valokuvaamisessa. Seuraavana askeleena oli luonnollisesti laittaa M42>>NEX sovitin tilaukseen. Ja nyt sellainen on. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa tehdä vertailua eri sovittimilla kiinnitettyjen objektiivien välillä. Erityisesti kiinnostaa laittaa Sonyn oma objektiivi 50mm polttovälillä testiin Nikkorin, Pentaconin ja Helioksen kanssa. Vaikka viimeinen näistä onkin 8mm pidempi, ei sillä sinänsä ole väliä. Miksei samalla tuota 28mm Vivitariakin laittaa vertailuun mukaan. Lähinnä vertailussa kiinnostaa silmämääräinen suorituskyky, ei niinkään absoluuttisesti mitattu. Tämä siksi, että tiedän uusien objektiivien olevan teknisesti parempia kuin nämä vanhukset. Vanhuksissa kiinnostaakin enemmän se millaisen fiiliksen ne piirtävät kennolle. Miten niiden ominaisuudet heikkouksineen ja vahvuuksineen innostavat ottamaan valokuvia. Näin vanhat objektiivit ovat jo yksilöitä, suoriutuvat eri tavalla kuin tehtaalta identtisinä lähteneet ja jokaisella on esimerkiksi se oma tunnusomainen bokkeh.
Sovittimista, peilittömistä ja vanhoista objektiiveista erään ystäväni kanssa jutellessa päädyimme siihen, että tämän tyyppinen harrastaminen on ns. rauta-instailua. Eli moderniin kameraan liiteltyillä välineillä saadaan jo valmiiksi vanhennettua ja huononnettua kuvaa, jo ennen Instagramissa muokkausta ja filttereiden lisäämistä. Ja mikä hauskinta, suurin osa tällaisella kombinaatiolla ottamistani kuvista löytää tiensä juurikin Instagramiin. Ja jos ei sinne, käyvät ne Photoshopissa hyvinkin rankan myllytyksen. Niin tai näin, ulos tulee kuva joka ei ole autenttinen taltiointi siitä paikasta, sinä hetkenä kuin mitä se olisi voinut olla.
Luonnollisesti jatkan aiheella vielä myöhemminkin, mutta katsotaan saisinko kirjoitettua väliin jostain muustakin. 😉
