Olen jo aiemmin kuvannut Sony NEX-5T:llä niin, että peilittömän rungon nokalle olen sovittimen avulla ruuvannut ensin Nikonin objektiiveja ja myöhemmin Konica AR ja M42 sovittimilla mainittuilla kiinnikkeillä varustettuja objektiiveja. Valokuvaaminen pienellä Sonyllä oli muutaman kertaluokan verran hauskempaa taas. Sitä jopa innostui hieman kurkistelemaan mitä vintagea on tarjolla nettitoreilla, -huutokaupoissa ja käytettyä valokuvausvälineistöä myyvissä liikkeissä. Vanhoja objektiiveja on tarjolla paljon ja hyvin laadukastakin lasitavaraa. Paljon on tietysti naarmuuntuneita ja homeen raiskaamiakin, mutta pääosin tähän päivään asti säästyneet menneiden vuosikymmenten kameravarusteet ovat hyvin pidettyjä ja harrastajien vaalimia. Tietenkin sovittimien kanssa touhutessa on hyvä muistaa, että objektiivien aukon säätö ja tarkennus ovat täysin manuaalisia. Tämä ei ole suuri ongelma, kunhan asian vaan muistaa. Olen sitä mieltä että jos ei tarkennus onnistu käsipelillä, kannattaa paneutua valokuvaamiseen ja sormien hienomotorisiin taitoihin hieman enemmän.
Nyt sitten posti toi kaksi pientä rinkulaa, M42-kiinnityksellä varustettujen objektiivien sovittimet Nikon F-kiinnityksellä varustettuihin kameran runkoihin. Kyseessä on yksinkertainen metallirinkula jossa on Nikonin kameroihin sopiva kiinnitys toisella puolella ja keskellä sopivat kierteet ottamaan vastaan M42-kiinnityksellä ruuvattavat objektiivit. Palikka itsessään on hyvin yksinkertainen, mutta hintakaan ei ollut päätä huimaava. Kotiin kuljetettuna kaksi sovitinta maksoi alle 3 euroa. Mielestäni hinta oli enemmän kuin sopiva.
Olin aiemmin lukenut netistä varoituksia, että jotkut kiinnitykseen ruuvattavat objektiivit saattavat zoomatessa ja tarkentaessa liikkua sisuskaluillaan niin paljon, että jokin osa saattaa ottaa kiinni järjestelmäkameran peiliin sen liikkuessa. Toisekseen yksinkertaisella kiinnikkeellä objektiivit eivät valitettavasti tarkenna äärettömään. Tämä johtuu etäisyydestä kennosta ynnä muista tylsistä yksityiskohdista. Äärettömään tarkennuksen onnistumista varten löytyy netistä paljon ohjeita ja lisäksi hieman kovemmalla hinnalla on tarjolla sovittimia jotka sisältävät optiikkaa, minkä avulla tarkennus äärettömäänkin onnistuu. Itse pärjään ainakin vielä ilman tätä äärettömään tarkennusta, mutta vain koska saan kaikki vintaget lasitavarani kiinnitettyä Sonyn peilittömään, jolla tarkennus onnistuu kunnolla.
M42-Nikon sovitin asettuu nätisti ja napakasti Nikonin runkoon, ilman että tarvitaan väkivaltaa tai edes ylimääräistä voimaa. Samoin M42 kierteellä varustettu objektiivi, tässä tapauksessa Helios 44M-4, istuu sovittimeen omalle puolelleen vähintäänkin yhtä hyvin kuin Zenit 12XP:n keulille, mistä se tähän kokeiluun kaapattiin viekkaasti. Kyseinen Helioksen objektiivi ei paina käytännössä enempää kuin Nikkorin 50mm/1.8D ja on ainakin paperilla samoilla spekseillä varustettu lasipötkylä. Kannattaa huomioida, että järjestelmäkamerat eivät suostu toimimaan tämän kaltaisilla sovittimilla millään muulla ohjelmalla kuin täysin manuaalisella. Ainakaan kokeiltu D3100 ei suostunut tekemään muilla ohjelmilla mitään, paitsi herjaamaan että objektiivia ei ole kiinni. M, eli manuaalisella kuvaaminen jo onnistuikin. Tällöin vain suljinaikaa säädetään kamerasta, muuten tarkennus ja aukon valinta suoritetaan objektiivista pyörittelemällä.
Muutaman koekuvan perusteella tarkennuksen kanssa täytyy hieman totutella, lähinnä koska se tuntuu vaativan enemmän pyörittelyä ja ei ole yhtä herkkä kuin yllä mainittu Nikkorin vertailukohta. Helios tuntuu piirtävän terävää ja kirkasta kuvaa, mikä olikin odotettavaa Sonyllä kuvailujen perusteella. Mainittakoon muuten, että kaikki tämän bloggauksen kuvat joissa näkyy D3100, sovitin ja Helioksen objektiivi, ovat kuvattu Sony NEX5-T:llä, jonka keulalle on sovittimella liitetty tuo jo moneen kertaan mainittu Nikkorin 50mm/1.8D. Esimerkkikuvat olen sitten ottanut D3100:lla sovittimen ja Helioksen kanssa.
