Musiikin kuluttaminen on muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana merkittävästi. Vinyyleistä ja kaseteista siirryttiin ensin cd-levyihin ja niistä mp3-soittimien kautta suoratoistopalveluihin kuten Spotify. Muutos on tapahtunut hiljalleen, vähän kuin varkain. Vaikka vinyyli on tehnyt suhteellisen voimakkaan comebackin, on se edelleen enemmänkin hifistyneemmän vähemmistön valinta. Samaan aikaan cd-levyjen myynti on koko ajan vähentynyt, jopa sen verran että levy-yhtiöille on tullut huoli leipänsä leveydestä. Paniikkiliike on ollut hyökätä kaiken uuden ja erilaisen musiikinkuluttamiseen suunnatun palvelun kimppuun ja tappaa ne ymmärtämättä mistä on kyse. Tästä syystä suoratoisto ja iTunesin kaltaisen sähköiset kauppapaikat ovat pääosin jääneet varjoon vuosikausiksi. Apple onnistui iTunesin kanssa siinä missä moni aiempi epäonnistui ja Spotify on suoratoiston saralla onnistunut ajan henkeen nähden yllättävän hyvin.

Miltä tulevaisuus näyttää näin kuluttajan ja ostajan silmin? Käytännössä mahdollisuudet ovat joko ostaa fyysinen platta cd-levyjä myyvästä kaupasta, oli se sitten verkkokauppa tai kivijalassa asustava kauppa, ostaa levy tai sen muutama kiinnostava biisi iTunesin kaltaisesta sähköisestä musiikkikaupasta, kuunnella levyä Spotifyn kaltaisten suoratoistopalveluiden kautta tai ottaa ja ladata verkosta ns. laiton kopio. Näistä sähköinen musiikkikauppa, suoratoistopalvelu ja piraatin lataaminen ovat kärsimättömän kansalaisen valintoja, koska kuka jaksaa odottaa musiikkia verkkokaupasta toimitettuna tai lähteä ulkoilmaan päästäkseen liikkeeseen joka levyjä myy.

Moni vannoo suoratoistopalveluiden nimeen. Kohtuullisella kuukausimaksulla saa valtavan musiikkikirjaston vapaasti kuunneltavaksi. Palvelun käyttö on helppoa, sovellus vaan auki ja rokkaamaan. Miinuksena on mahdollisen verkkoyhteyden katkoksen aiheuttama katkos musiikkivirrassa sekä sisällön vaihteleva satavuus. Näistä jälkimmäinen on harmittava varsinkin kun joku albumi ensin löytyy palvelusta, sitten se katoaa vain palatakseen uudestaan. Paluu kuitenkaan ei korjaa jo olemassa olevia soittolistoja joille katoamistempun tehneet biisit ovat liitetty. Lisäksi, ymmärrettävistä syistä, esimerkiksi Spotifyn listoilta ei löydy aivan kaikkea musiikkia. Marginaalisempi ja pienten levy-yhtiöiden musiikki usein loistaa poissaolollaan, vaikka myös näitäkin on alkanut näkyä ilahduttavassa määrin enemmän.

Sähköisestä musiikkikaupasta ostettaessa musiikki on heti käytettävissä sähköisessä muodossa vähän kuin cd-levy joka on aina koneessa sisällä. suoratoiston yhteysongelmien katkokset musiikissa eivät ole ongelma näissä kaupoissa ja valikoiman vaihtelevuuskaan ei haittaa jo kertaalleen ostettua musiikkia. Silti valikoima saattaa olla monesta syystä yhtälailla suppea.

Palataan siis cd-levyyn ja mietitään että kuka vielä ostaa ja miksi. Monelle cd-levy on edelleen se oikea tapa kuunnella musiikkia. Se on jotain konkreettista, vähän kuin paperinen kirja lukijalleen. Vaikka niin kirjaa kuin musiikkiakin voi kuluttaa hyvin täysin sähköisessä muodossa, siinä vaan on monelle vielä sitä jotain kun saa hypistellä kirjaa tai levykoteloa. On myös niitä joille levyn valinta on periaatteellinen päätös, hän haluaa levyn muodossa tukea musiikin tuottajaa ja sen soittajia. Tällöin cd-levyn valinta ei ole aina itsestään selvää, vaan levy ostetaan sen mukaan minkä artistin ja levy-yhtiön tuotos on kyseessä. Itse kuulun osittain tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Kuuntelen paljon musiikkia Spotifyn kautta ja olen ostanut aktiivisesti musiikkia iTunesin kautta kun käytin vielä Applen tuotteita. Nykyisellään sitä kautta ostettu musiikki lepää turvassa tietokoneen kiintolevyllä ja synkronoituu fiiliksen mukaan matkapuhelimelle ja tabletille. Tästä huolimatta ostan vielä cd-levyjä ajoittain. Eräs hyvin vahvaksi esimerkiksi nouseva tapaus on laulu- ja soitinyhtye Mokoman tuotanto.

Vaikka tätä kirjoittaessanikin kuuntelen Mokoman tällä hetkellä viimeisintä levyä Spotifyn kautta tabletilla joka siirtää musiikin bluetoothin avulla aktiivikaiuttimille, kyseisen artistiryhmän levy on myös ollut ehdoton ostos siitä lähtien kun sen julkaisusta sain vihiä. Mutta miksi?

Mokoman tapaus on loistava esimerkki, koska pidän yhtyeen musiikista. Annalan sanoitukset ja tulkinta yhdessä koko bändin tiukan soitannan kanssa syleilee sielua. Kyllä, olen hurahtanut tähän ryhmään aikoinani pohjia myöten. Kun kerran artistia haluan tukea ostamalla heidän luomaansa taidetta, enkä lataa levyä ilmaiseksi piraattiversiona, päästään seuraavaan erinomaisuuteen Mokoman kohdalla. Mokomalla on ”oma” levy-yhtiö, Sakara Records. Onhan Sakaralla listoilla tietysti muitakin artisteja, mutta Mokomasta on yhtiö alkunsa saanut ja Mokoma on heidän listoillaan. Eli kun ostan Mokoman levyn, tuen yhtyettä suoraan, mutta myös välillisesti tukemalla heidän levy-yhtiötään. Levy-yhtiön kymmenykset eivät siis mene suoraan jonnekin anonyymin kansainvälisen jätin syövereihin. Ja voisihan sitä vielä sanoa että samalla tuen suomalaista työtä kokonaisvaltaisemmin kuin monen muun artistin ja levy-yhtiön kohdalla. Ja vielä kun ostan levyn kotimaiselta kauppiaalta, erityisesti jos teet ostoksen kotimaiselta LEVYkauppiaalta, tuet kotimaista musiikkiliiketoimintaa. Levykaupat ovat katoava luonnonvara, jonka soisin säilyvän. Levykauppiaat kun useimmiten ovat itsekin musiikki-ihmisiä, löytyy heiltä intoa pitää valikoimissaan erikoisempaa ja vaikeammin löydettävää musiikkia. Mikä taas tukee näitä artisteja ja heidän usein indie levy-yhtiöitään.

Mokomasta puheenollen täytyy bändiä kehua vielä lisää. Samaan aikaan kun Elävien Kirjoihin julkaistiin, tuli se kuunneltavaksi myös Spotifyn listoille. On hieno kun cd-levy löytyy kotoa niin plattana kuin heti tuoreeltaan tietokoneelle siirrettynä. tämän lisäksi Spotifyn kautta levy löytyy vaikkei omat härvelit olisikaan mukana. Lisäksi kun kuun telen Spotifystä musiikkia, tiedän että artisti saa siitäkin korvauksensa joka kerta. Vaikkei se paljoa ole per kuuntelu, on se silti lisää tukea arvostamalleni artistille.

Ja kuinka ollakaan, olemme saaneet musiikin kuuntelemisestakin omanlaisensa arvovalinnan. Miten kuuntelet, miten maksat ja kenelle valitsemastasi musiikista. Jos valinta yhtäkkiä tuntuu vaikealta, ajattele asiaa näin: lopulta on aivan sama mitä kautta ostat sen musiikin, kunhan ostat.